Toripäivä - Jour de marché

Toripaivä on aina lauantaina. Meidän tori on tietenkin oikea maalaistori; sieltä löytyy yhtä hyvin
kaikenlaista markkinakrääsää kuin lähistön mummeleita ja pappoja, jotka myyvät kasvattamiaan vihanneksia, tuoreita kananmunia - tai kanoja ja kaneja. Toripäiva tuo myös kaupunkiin väkeä, jopa tungokseen asti. Tällä kertaa odottelin aika kauan, että sain ostettua tomaatintaimeni, viherpeukalo kutkuttaa muillakin kuin minulla kun aurinko vähän pilkistää!


Ça y est j'ai enfin mes plantes de tomate cerise. J'ai pris seulement les rouges, les jaunes n'ont jamais vraiment réussi. Le seul jour ou on peut trouver la foule ici c'est bien le samedi. Sur le marché on trouve toujours des mémères et des pépères qui vendent leurs œufs, leur crème ou des fleurs - mais de plus en plus des camelots aussi...

Aurinkoa!

Vautsi tänään paistaa aurinko; ei ehkä ihan ihan rehellisesti, mutta paistaa kuitenkin!

Kevätaurinko saa aina aikaan saman refleksin, pitää päästä ruoputtelemaan multaa. Meillä tosin puutarha rajoittuu terassilla oleviin ruukkuihin, joihin aina keväisin kylvän siemeniä, ostan taimia ja joskus kukkiakin. Terassini on täysin etelään, auringossa kello kymmenestä aamulla iltakuuteen, ja lämpötila voi kohota aina 50°C asti. Aurinkoterassi on tosi vaativa: olen vuosien aikana istuttanut erilaisia kasveja, jotka kestävät kuumuutta: munakoisoja, tomaatteja, mansikoita, paprikaa - ja tietysti erilaisia mausteyrttejä. Laventeli onnistui viime vuonna oikein hyvin, harmi vain, että se houkutteli myös erilaisia pörriäisiä. Tämän vuoden suunnitelmana on ostaa pieni sitruunapuu, se sopisi hyvin laventeliruukkujen väliin.

Huoh. Aurinko paistaa edelleen, ja oma päiväni tulee kulumaan tiivisti toimistossa.

Le soleil brille brille brille - ce n'est pas "Le Pont de la Rivière Kwai" mais réellement dehors!
Chaque printemps c'est le même reflex, j'ai envie de jardiner. Mon jardin est sur ma terrasse: j'ai déjà essayé des tomates, des aubergines, des fraises et des poivrons, avec plus ou moins de succès. La lavande et les herbes aromatiques se portent bien, malgré la chaleur de l'été (au plein soleil il fait quelquefois jusqu'à 50°) Cet été j'ai envie d'essayer des fruitiers, un petit citronnier, ou un oranger pourrait bien se plaire chez moi.
Soupir. Je continue à bosser devant mon ordi - et le soleil continue à briller dehors.

Manifestations à Caen

Le blocage continue toujours à l'université de Caen. Hier après l'AG les choses sont tournées aux heurts entre la police et les étudiants, et la présidente a annoncé une fermeture administrative, encore une fois. Je suis réellement partagée sur ce sujet: comme maman, j'aimerais que ma fifille puisse faire ses exam et passer à l'année suivante (bien sur)...mais si cette reforme passe, peut-être les matières qu'elle étudie ne vont plus faire partie du programme de l'année prochaine (oui, elle étudie finnois, suédois, anglais et grecque), déjà, après les rumeurs, les langues anciennes ne vont plus être enseignées à Caen.Caen'in yliopisto on edelleen suljettuna: eilen iltapaivällä opiskelijat ja poliisi ottivat yhteen yliopiston päärakennuksen edessä. Minun on vaikea ottaa kantaa yliopistouudistukseen; äitinä tietenkin toivoisin, että kaikki rauhoittuisi ja tyttäreni voisi päättää tämän opintovuotensa. - ja toisaalta, joss uudistus tulee voimaan , hän ei ehkä voikkaan jatkaa opintojaan samassa kaupungissa ensi vuonna - "kuolleet kielet" ovat jo tipahtamassa Caen'in opinto-ohjelmasta ja jos pohjoismaisista kielistä ei kukaan hyödy, nekin varmaan siirtyvät ainoastaan Pariisiin!

Normandian vehreydessä...

Asun siis Normandiassa, tarkemmin sanoen Calvadosissa, vieläkin tarkemmin Pays d'Augessa
Pays d'Auge on (ainakin Ranskassa) tunnettua vihreistä niityistään, joilla sitten käyskentelevät aidot normandialaiset lypsylehmät, postikorttimaisesti omenapuiden alla. Ja se on totta! Normandiassa sataa todella paljon, ja ne lehmien niityt pysyvät vihreinä läpi vuoden. Joka puhuu lypsylehmistä, puhuu myös maidosta, crème fraîche'stä, Camembert tai Pont-l'évêque -juustoista, kaikien niiden alkuperä on täällä. Tosin nykyään, kun kaiken täytyy olla pastöroitua, niitä valmistetaan aivan muualla.

Omenapuiden suhteen on ihan sama juttu: Calvados-omenaviina tulee naapurista, omenamehu tai siideri kuuluu paikalliseen valikoimaan. Kunhan vesisade loppuu - normaalisti ensi viikolla - pääsen vihdoin viimein kuvittamaan tekstiäni ja näyttämään normandialaisia maisemia.

Tokihan Calvadosin alueella kaupunkejakin on: Caen, prefektuuri ja yliopistokaupunki; Caen'in yliopistossa on pohjoismaisten kielten laitos, ainoa paikka Ranskassa (hmm Pariisin lisäksi, tietenkin), jossa voi opiskella suomea. Caenissa on myös upea Normandian maihinnousun museo.

Toinen vähän pienempi kaupunki on Lisieux, kuuluisa ennenkaikkea Pyhä Teresa -pyhimyksestä,
Ja turistioppaan tapaan voisi mainita myös kauniit rantakaupungit, Honfleur, Deauville, Cabourg...

Une journée à ne rien faire - mistä minut tunnistaa?

Aujourd'hui c'était une journée à mi-teinte - il ne faisait pas franchement ni mauvais ni beau. C'est peut-être la faute du week-end de trois jours, j'avais mal à démarrer la semaine.

J'ai pris toute mon énergie pour faire simplement quelques courses. Et Félix le gros chat la coulait douce.

Dans les journaux: LA pandémie, le gvt qui veut interdire la liste de Dieudonné pour les Européennes, les universités qui sont toujours en grève, les matons qui n'ont pas droit de grève, mais qui empêchent les entrées et les sorties dans les prisons...rien de réjouissant; la crise économique n'est pas finie, loin de la. Il y a trop des contestations qui n'arrivent pas à converger.


Kolmen päivan viikonlopun jälkeen tekee mieli tehdä kuin Félix, paksu kissani: tarvitsen lepoa.
Siispä nappasin blogimaailmasta täman meemin: mistä minut tunnistaa?

1)Ulkonäöltani näytan suomalaiselta: pitkät (vaaleat) hiukset ja suomalainen pottunokka

2) Kävelen aina nopeasti, moikkaan tuttuja kaukaa - jos vain voin, vältän poskisuukkoja; onneksi ystävät sen tietävätkin

3) Olen tosi täsmällinen, naapurin pappa varmaan laittaa kellonsakin oikeaan aikaan kun vien koiran ulos

4) Ikkunallani istuu aina ainakin yksi kissa odottelemassa - joko sisä- tai ulkopuolella

5) Rakastan kesää ja aurinkoa, minulla ei ole koskaan liian kuuma, mitä lämpimämpää sitä parempi

Brouillard à Cabourg - sumua Cabourgissa

Kuopus kahlailee - CC les pieds dans l'eau
Sumu lähestyy - le brouillard arrive
Brouillard à Cabourg


Tänään vein tytöt Cabourgiin, esikoisella oli korishommia. Koska meillä oli aikaa, lähdettin kuopuksen kanssa rantaan asti. Cabourg on yksi Normandian rantakaupungeista, aika huppea sellainen. Tarkoituksena oli ostaa meidän ekat meloonijäätelöt, parhaat mitkä lähistöltä saa. Kuopus halusi tietenkin kahlailla rannassa, vaikka vesi on korkeintaan kymmenasteista - ikavä kyllä tuli kiire, sillä laskuveden mukana tuli valtaisa sumupilvi.

J'ai amené les filles à Cabourg, E. avait une table à faire. Entre temps je suis allée avec CC jusqu'au centre ville pour chercher la première glace de la saison chez Papajo - au melon bien sur!
CC avait envie de se mouiller les pieds, mais on n'a pas pu rester longtemps, un brouillard épais arrivait avec la marée descendante et couvrait tout!

...edelleen Pariisissa

Milly-la-Forêt. Kuva on otettu Chérin Nokialla, itse asiassa kuvauskohteena oli harmaa pikkukissa, joka katsoi meitä kovin epäilevästi! (klikkaa kuvaa isommaksi, niin näet sen)
Chapelle Saint-Blaise, viimeinen jäännös 1100-luvun leprasairaalasta
Millyn vanha kauppahalli, tori ehti mennä kiinni

Tälla kertaa kävimme kävelyllä Milly-la-Forêt nimisessa pikkukylässä, paikka on kuuluisa Jean Cocteaun asuin ja -hautapaikkana; muutaman vuoden kuluttua pitaisi sinne myös tulla Jean Cocteaun museo. Kuva on otettu Chérin Nokialla, itse asiassa kuvauskohteena oli harmaa pikkukissa, joka katsoi meitä kovin epäilevästi! (klikkaa kuvaa isommaksi, niin näet sen)
Milly on tunnettu myös lääkekasvi-viljelmistään (itse asiassa niitä lähdettinkin etsimään, mutta oltiin paikalla "vähän" liian myöhään...)

Cette fois notre promenade a mené à Milly-la-Forêt, une petite bourgade au milieu du parc Régional Gâtinais. Malheureusement il était trop tard de se rendre au Conservatoire National de Plantes médicinales - apparemment on y cultive les plantes anciennes. On va y retourner un jour!